perjantai 19. heinäkuuta 2019

Vanhaa ja Kaunista arkea



En tiedä onko isäpapan perintöä että olen aina ihaillut vanhoja käyttöesineitä. Erityisesti
vanhat työkalut ovat mielestäni kauniita ja tietysti myös kestäviä.

Rakkaus vanhaan esineistöön juontaa varmasti lapsuudesta. Olin usein isän matkassa. Joko
hevosella tai myöhemmin vanhalla autolla (jota kyllä häpesin)Fordilla jota isä rakasti.
Käytiin Huutokaupoissa , Markkinoilla ja vierailtiin niin kauniilla hautausmailla.

Siksi kai arvostankin ihmisiä jotka ovat säilyttäneet vanhoja esineitä ja rakennuksia jälki-
polvien ihailtaviksi.



Mokkiseudullani on kerran kesässä Kansanlaulukirkko Mattilan maatilan navetan vintillä.
Karjaa ei enää vuosiin ole ollut mutta vanhat esineet ja työkalut ovat tallessa.
Isäntä kertoi tarinaa hevosista ja kuvassa olevasta reestä jotka piti luovuttaa sotaan.
Reki tuli takaisin taloon ja talon väen riemuksi myös hevoset palasivat täysipäisenä kuten
isäntä lisäsi.



Ihan kevyttä ei talouden pito aina ollut. Katso yllä olevaa Mankelia. Sileää varmasti tuli.
Kovin raskaalta vain homma näyttää.Tarvittiin varmasti kaksi henkilöä . Molempiin päihin
yksi "koneenhoitaja".


Taludessa ennen käytetyt kannut ja vadit olivat kauniita ja käyttöön sopia. Nythän esim.Arabian
Pesusetit ja Maitokannut ovat nousseet arvoon arvaamattomaan. Niistä on tullut suosittu keräily-
kohde ja Huutokauppojen vetonaula.

Toivoisin että kiinnostus vanhoja tekstiilejä ja ryijyjä kohtaan viriäisi. Ennen kuin kaikki
on koinsyömiä tai roskiin heitettyjä. Ryijy on kaunis seinällä eikä vanha ryijy ole kallis sijoitus.
Pellavaa olen aina rakastanut. Äidin kutoma pellavaliina on minulla ihan arkikäytössä.
Pellava pitää pesusta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti