Vanhaa ja Kaunista arkea

En tiedä onko isäpapan perintöä että olen aina ihaillut vanhoja käyttöesineitä. Erityisesti
vanhat työkalut ovat mielestäni kauniita ja tietysti myös kestäviä.

Rakkaus vanhaan esineistöön juontaa varmasti lapsuudesta. Olin usein isän matkassa. Joko
hevosella tai myöhemmin vanhalla autolla (jota kyllä häpesin)Fordilla jota isä rakasti.
Käytiin Huutokaupoissa , Markkinoilla ja vierailtiin niin kauniilla hautausmailla.

Siksi kai arvostankin ihmisiä jotka ovat säilyttäneet vanhoja esineitä ja rakennuksia jälki-
polvien ihailtaviksi.

Mokkiseudullani on kerran kesässä Kansanlaulukirkko Mattilan maatilan navetan vintillä.
Karjaa ei enää vuosiin ole ollut mutta vanhat esineet ja työkalut ovat tallessa.
Isäntä kertoi tarinaa hevosista ja kuvassa olevasta reestä jotka piti luovuttaa sotaan.
Reki tuli takaisin taloon ja talon väen riemuksi myös hevoset palasivat täysipäisenä kuten
isäntä lisäsi.

Ihan kevyttä ei talouden pito aina ollut. Katso yllä olevaa Mankelia. Sileää varmasti tuli.
Kovin raskaalta vain homma näyttää.Tarvittiin varmasti kaksi henkilöä . Molempiin päihin
yksi "koneenhoitaja".

Taludessa ennen käytetyt kannut ja vadit olivat kauniita ja käyttöön sopia. Nythän esim.Arabian
Pesusetit ja Maitokannut ovat nousseet arvoon arvaamattomaan. Niistä on tullut suosittu keräily-
kohde ja Huutokauppojen vetonaula.

Toivoisin että kiinnostus vanhoja tekstiilejä ja ryijyjä kohtaan viriäisi. Ennen kuin kaikki
on koinsyömiä tai roskiin heitettyjä. Ryijy on kaunis seinällä eikä vanha ryijy ole kallis sijoitus.
Pellavaa olen aina rakastanut. Äidin kutoma pellavaliina on minulla ihan arkikäytössä.
Pellava pitää pesusta.

Puutarhapäivän antia 2019

Avoimet Puutarhat 7.7 jännitti kovasti tuleeko kukaan. Viime vuosi yllätti kun odotin
4 kävijää niin tulikin 60 puutarhan ystävää.
No tänä vuonna saimme pihaamme saman verran. Ehkä iltapäivän sade verotti vähän
kulkijoita.
Mukavaa väkeä tämä puutarhaväki. Pieni sade ei haittaa ja puhuttavaa riittää.
Kokemuksia vaihdetaan ja kasveja tunnistetaan yhdessä.

Ei haitannut vaikka upeat Pionit olivat jo kukkineet . Jokunen vielä sateen jälkeen
yritti nostaa päätään.
Minulla oli vihkonen johon yritin metsästää kävijöiden nimiä ja mistä he olivat.
Sammatti, Vihti , Salo , Lohja ,Tampere Karkkila ja Pusula mm.

Tyrni ja vanhat kukkalajikkeet kiinnostivat kovasti . Monet olisivat halunneet myös
avata puutarhansa mutta tuumivat ettei heillä ole mitään näytettävää.
No mitäs meillä sitten... savimaalle perustettu pieni mökkipuutaha josta on iloa ollut
ja vähän satoakin saatu.

Kellon lähestyessä 17 pihaan ajoi vielä yksi auto. No kuka nyt vielä näin kovassa sateessa
on liikkeellä. No paikallislehti tietysti.Siinä sitten seisoin kuvattavana märkä tukka silmillä
ja kerroin kasveista.